YHTEISTYÖKUMPPANIMME
Sinfoniaorkesteriin kuuluu jousisoitinten, puupuhaltimien, vaskipuhaltimien ja lyömäsoitinten soitinryhmät. Soittimia voidaan luokitella eri soitinryhmiin esimerkiksi niiden materiaalin tai äänentuottamisperiaatten mukaan.
Jousisoittimet ovat orkesterin suurin soitinryhmä, johon kuuluvat viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot. Jousisoittimet ovat saaneet nimensä siitä, että niitä soitetaan puusta veistetyllä jousella, johon on pingotettu hevosen jouhia. Sen lisäksi kieliä voi näppäillä sormella. Tätä soittotapaa kutsutaan pizzicatoksi. Orkesterin kaikki jousisoittimet on tehty puusta ja niissä on ontto kaikukoppa, kaula ja otelauta sekä neljä suolesta tai nailonista ja teräslangasta tehtyä kieltä. Kieltenpitimeen kiinnitetyt kielet kulkevat tallan yli viritystappeihin, joiden avulla soitin viritetään kielten kireyttä säätämällä. Soittaessa saadaan aikaan eri korkuisia säveliä muuttamalla värähtelevän kielen pituutta painamalla sitä vasemman käden sormilla otelautaa vasten. Jousisoittimien äänen saa hiljaisemmaksi ja vähän nuhaisen kuuloiseksi kiinnittämällä sordiinon eli vaimentimen kieliin tallan viereen.
Viulu
Alttoviulu
Sello
Kontrabasso
Sinfoniaorkesterissa yleisimmin käytetyt puupuhaltimet ovat huilu, oboe, klarinetti ja fagotti. Jokaista soitinta on useaa eri kokoa, jotka soivat eri korkeuksilta. Niistä laajimmin käytettyjä ovat piccolohuilu, englannintorvi, bassoklarinetti ja kontrafagotti. Huilua lukuun ottamatta puupuhaltimissa on suukappale, johon soittaja puhaltaa. Klarinetin suukappaleessa on yksi ruokolehti, joka kiinnitetään kiristimellä suukappaleen alapuolelle ja painetaan soitettaessa alahuulta vasten. Oboen ja fagotin suukappale koostuu kahdesta vastakkain asetetusta lehdykästä, joita pidetään huulten välissä. Suukappale on kiinnitetty onttoon putkeen tai kartioon, jonka kyljessä on reikiä. Eri korkuisia säveliä syntyy putken sisällä värähtelevän ilmapatsaan pituutta säätelemällä. Tämä tapahtuu sulkemalla ja aukaisemalla putken reikiä läppien avulla.
Vaskipuhaltimet ovat orkesterin äänekkäin soitinryhmä ja niiden soinnissa on loistoa ja ylväyttä. Niitä käytetään vahvistamaan orkesterin yleissointia ja tuomaan siihen dramatiikkaa. Vaskien ominaissointi on saatu aikaan soittimen muodon avulla. Vaskisoitin muodostuu pitkästä sylinterimäisestä tai kartiomaisesta metalliputkesta, joka päättyy avautuvaan kellomaiseen osaan eli kaikusuppiloon. Putken alkupäähän liitetään kuppimainen tai suppilomainen suukappale, johon soittaja puhaltaa. Ääni eli ilmapatsaan liike saadaan aikaan soittajan huulien avulla, kun ne puhallettaessa värähtelevät suukappaletta vasten. Sävelkorkeutta säädellään huulia jännittämällä ja putken pituutta säätelemällä. Putken pituutta voi muuttaa joko venttiilien tai toistensa sisällä liukuvien teleskooppimaisten putkien avulla. Sinfoniaorkesterissa käytetyt vaskisoittimet ovat käyrätorvi, trumpetti, pasuuna ja tuuba. Puupuhaltimien tapaan myös jokaista vaskisoitinta on useaa eri kokoa.
Lyömäsoittimiin kuuluu orkesterin soitinryhmistä eniten erilaisia soittimia. Ne jaetaan karkeasti kahteen ryhmään, kalvosoittimiin, joista ääni lähtee lyömällä tiukaksi viritettyä kalvoa ja idiofoneihin, joissa lyödään resonoivasta materiaalista valmistettua kappaletta. Lyömäsoittimet voivat olla tiettyyn korkeuteen viritettyjä tai korkeudeltaan epämääräisiä. Erilaisten lyömäsoittimien avulla luodaan orkesterin sointiin rytmiä, erilaisia efektejä, värisävyjä ja tunnelmia. Niiden aikaan saamiseksi voidaan perinteisten lyömäsoittimien lisäksi käyttää melkein mitä vaan, kuten kirjoituskonetta, polkupyörän soittokelloa, alasinta tai leikkiauton torvea. Usein säveltäjät keksivätkin teoksen tunnelmaan sopivia rytmisoittimia itse.
Sinfoniaorkesterin lyömäsoittimista tärkein on patarumpu eli timpani. Muita sinfoniaorkesterissa käytettäviä rumpuja on monen kokoisia. Rumpujen lisäksi sinfoniaorkesterin yleisimpiin lyömäsoittimiin kuuluvat erilaiset lyötävät ja ravistettavat soittimet esimerkiksi lautaset eli symbaalit, gongi eli tamtam, tamburiini, triangeli, marakassit ja kastanjetit. Yksi lyömäsoitinryhmä on melodiset idiofonit, joihin on viritetty sävelasteikko, kuten putkikellot, kellopeli, ksylofoni ja marimba.
TEHTÄVÄ:
Oppilaat voi jakaa neljään ryhmään. Jokaiselle ryhmälle voi arpoa oman soitinryhmän, jonka ryhmä esittelee muille oppilaille materiaalin pohjalta. Jokaisesta soittimesta on esittely, jossa kerrotaan soittimen rakenteesta, äänentuottamisen periaatteesta sekä sointiväristä ja roolista orkesterissa. Liitteenä on myös kuva jokaisesta soittimesta ja sen soittajasta. Oppilaat voivat myös etsiä cd:ltä tai netistä ääninäytteet esittelemistään soittimista. Jos joku oppilas soittaa jotain orkesterin soitinta, hän voi tuoda soittimensa kouluun ja antaa elävän ääninäytteen.
YHTEISTYÖKUMPPANIMME